Sijoittaminen vaatii itsekuria, mutta köyhällä itsehillintä pettää

Sekä säästäminen että sijoittaminen vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja itsekuria. Ristiriitaisten halujen välillä tehtyjen valintojen määräytymistä on viime vuosina tutkittu paljon. Ostaa, myydä vai pitää tilanne ennallaan? Säästääkö nyt, jotta voi myöhemmin kuluttaa enemmän?

Uusin ja ilmaisuvoimaisin käyttäytymistieteellinen teoria selittää, mitä ihmiset valitsevat ristiriitaisista vaihtoehdoista ja miksi. Toisin sanoen on löytynyt selitys sille, miksi köyhät pysyvät köyhinä.

Köyhät joutuvat tekemään rikkaita enemmän valintoja

1990-luvulla syntyi niin kutsuttu rajallisen itsekontrollin teoria. Teorian mukaan itsekontrollin vaatimus yhdellä elämänalueella vähentää tahdonvoimaa muualla.

Rajallisen itsekontrollin teorian mukaan tahdonvoima – ja vapaa tahto – ovat rajallisia luonnonvaroja. Kun tahdonvoima määritellään kyvyksi ratkaista vastakkaisten halujen välinen ristiriita mahdollisimman rationaalisesti ja yksilön tarpeiden kannalta optimaalisesti, vaikeiden valintojen määrän lisääminen vähentää vastaavasti käytettävissä olevan tahdonvoiman määrää.

Köyhyys heikentää itsehillintää, koska köyhä joutuu jatkuvasti tekemään rahankäyttönsä suhteen sellaisia päätöksiä ja valintoja, joiden tekeminen ei rasita hyvin toimeentulevien henkistä kapasiteettia. Maksaako vuokra vai vakuutusmaksu? Ostaako talvitakki vai uudet housut? Voiko lähteä ystävien kanssa ulos syömään, vai pannako summa säästötilille tai sijoitusrahastoon?

Koska köyhä joutuu jatkuvasti tekemään lukuisia valintoja ja päätöksiä, itsehillintä pettää väistämättä jossakin kohden tai jollakin muulla elämänalueella. Tutkimusten mukaan jo pelkkä päätösten ajatteleminen ennen niiden varsinaista tekemistä kuluttaa varattomien henkisiä voimavaroja.

Köyhät ovat siten jatkuvasti stressaantuneempia kuin rikkaat. Tai ainakin eri tavoin stressaantuneita. Lisäksi euron kahvikuppi on kallis sille, jolla on käyttää päivässä 20 euroa, vaikka se onkin halpa sille, joka voi käyttää päivässä 200 euroa.

Sijoittaminen addiktoi, vaihtokauppa vähentää tahdonvoimaa

Rajallisen itsekontrollin teoriaa on sittemmin laajennettu koskemaan myös vaihtokauppaa. Sellaiset päätökset, joiden tekeminen vaatii kaupankäyntiä oman itsen kanssa, heikentää kykyä kerätä tahdonvoimaa tiukkoja ja tärkeitä päätöksiä varten.

Esimerkkejä vaihtokauppaa vaativasta päätöksenteosta on vaikkapa valinta isomman palkan tai enemmän vapaa-ajan välillä sekä valinta osto- ja myyntipäätösten tekemisen ja tekemättä jättämisen välillä osakemarkkinoilla. Vaikka terve järki ja alan paras tutkimustieto kehottavat välttämään jakuvaa ostamista ja myymistä, sijoittajat treidaavat jatkuvasti yhä suurempien voittojen toivossa. Siitä huolimatta, että jokainen ymmärtää, ettei sijoitusta tehdä vain kuukaudeksi kerrallaan, eikä minkään sijoituksen arvon heilahtelemista pidä seurata viikko- tai kuukausitasolla.

Kesäkuun alkupuolella julkaistu Barclays Wealthin tutkimustulos varakkaiden henkilöiden sijoitustavoista paljasti treidaamisen olevan addiktoivaa. Moni kyselyyn osallistuneista tunnusti tiedon, taidon ja järjen vastaisesti treidaavansa liikaa. Tuloksen voi palauttaa vaihtokauppaan laajennettuun rajallisen itsekontrollin teoriaan:  kun vaihtokauppaa käydään, käytöksen hillitseminen ei enää onnistu.

Säästötilit, sijoitusrahastot ja muut työkalut köyhyysloukkujen välttämiseen

Aikuisten on lähes mahdotonta lisätä tahdonvoimaansa, erityisesti pitkällä aikavälillä. Siten paras tapa turvata oma säästäminen ja sijoittaminen on sellaisiin välineisiin turvautuminen, jotka poistavat päätöksenteon ja sitä kautta tahdonvoiman käyttämisen yhtälöstä kokonaan.

Säästämisen kannalta tämä tarkoittaa sovitun summan sijoittamista säännöllisesti vaikkapa sellaisille säästö- tai sijoitusrahastotileille, joilta rahaa ei saa ulos ennen kuin tietyt raha- tai aikamäärät täyttyvät. Määräaikaistalletustilit ovat hyvä esimerkki aikaan sidotusta säästämisestä tai sijoittamisesta, mutta ne vaativat tuntuvan alkupääoman eivätkä tuota sijoituskohteina parasta mahdollista arvoa sijoitukselle.

Toinen työkalu on tuntea oma sijoittaprofiilinsa, käytettävissä oleva sijoituspääomansa ja sijoittamisensa aikajana, sekä kärsimättömyytensä tai elämäntilanteensa yleiset tahdonvoimavaatimukset. Osakesijoitusten arvot heilahtelevat enemmän kuin rahamarkkinasijoitusten tai valtionobligaatioiden. Pitkäaikainen sijoittaja menettää osakesijoituksissa kuitenkin vähiten pääoman ostovoimasta.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink. Comments are closed, but you can leave a trackback: Trackback URL.
  • Parhaat korot pankeissa ja vertaislainapalveluissa

    Pankki 3kk 6kk 12kk 24kk
    Aktia 0.30 0.30 0.60 0.80
    Bigbank 0.60 0.90 1.25 1.45
    Suupohjan OP 0.00 0.20 0.50 0.60
    Hypo 0.15 0.40 0.40 0.40
    Vertaislainapalvelu korot p.a.
    Fellow Finance 12,10%
    Fixura 10,25%
    Lainaaja N/A%